On se kumma miten dokaamiseen voi kyllästyä. Siis kun ajattelee muutamaa vuotta taaksepäin meikäläisenki elämässä, ni se on tapahtunut nyt. Kyllästyminen siis. Seitsemän vuotta se oli hauskaa ja lähes aina ku oli vaan mahollisuus lähtee ulos juomaan, ni meikämanne oli kavereiden kans ulkona. Nyt tän kesän aikana ei vois vähempää kiinnostaa. Tässäkin oli viikolla ma ja ti täydet mahollisuudet lähtee ulos vetään kännit ja pitään hauskaa. Mä jäin mieluummin kotio, katoin telkkarii, tein ruokaa ja olin gullen kans.

Onko tä ny sit gullen syytä? Voiko seurustelu mukamas muuttaa ihmistä niin paljon, et asiat joita on tehny yhessä kaverien kanssa viimiset 7 vuotta ni enää ne ei kiinnosta niin paljon. Kyllä mä edelleen hauskaa pidän ja lotraan viinaa, mutta paljon paljon harvemmin ku sanotaan vaikka neljä kuukautta sitten. Tammi-, helmikuussa viinaa meni kurkusta alas vähintään kerran viikossa, yleensä 2-3 joskus jopa useemmin! Ja hauskaa oli joka kerta! Nyt, niin no, koko kesän ryypiskelyt voidaan laskee yhden käden sormilla. Toisaalta tämä työkin rajoittaa tosi paljon, ku vapaapäivät osuu yleensä ma-ke akselille.

Mua ei nyt tosiaankaan huolestuta se, et viina ei enää maistu. Lähinnä pelottaa, onko se seurustelemisen syytä. Koskaan aikasemmin seurustelu ei oo vähentäny hauskanpitoa! Ei koskaan. Ja jos on, ja se on ollut naisen pyynnöstä, on se nainen sitten saanut jäädä. Tää on nyt ihan eri juttu. Ja lähinnä pelottaa. Rupeenkohan mä aikuistuun? Viekö opiskelu oikeesti voiton bilettämisestä opiskelijaelämässä??? Huh huh...

Lauantaina pitäis vissiin vetää viunoo pitkästä aikaa :) Mennään gullen kaverin häihin, joista en tunne muuta ku gullen. Tosin oon aika puhelias hemmo, joten uusiin ihmisiin tutustuminen ei oo mun kohdalla ongelma. Silti ei oikeen kiinnostais. Voisin viettää harvinaisen vapaan lauantai-illan, ensimmäisen koko kesänä, ihan omienki frendien kans, vaikka tosin lähes kaikki niistä onki töissä la-öisin, kuten mäki normisti.

Avautumista taas kerrakseen.

Jeez...